Matkat · Kotimaa

Viikko Koivikkorannassa

Rauhaa, järvimaisemia ja upeita kuvaushetkiä – sumuiset aamut tyynellä järvellä, retki Kuopioon ja kotimatkalla luostareita, kanava ja yksi yllätyspysähdys.

Heinäkuu 2026 Mökkiviikko Koivikkoranta · Kuopio · Valamo Canon EOS 5DS
Luku I

❦Mökkiviikko alkaa

Varasimme hyvissä ajoin kesäpaikan mökin Koivikkorannasta kokonaiseksi viikoksi. Jo etukäteen odotin innolla, millainen paikka olisi ja mitä kaikkea siellä pääsisi näkemään ja kokemaan. Tietenkin pakkasin mukaan myös kamerat ja muut kuvausvälineet, sillä eihän sitä koskaan tiedä, millaisia kuvaushetkiä matkan varrella tulee vastaan.

Eikä tarvinnut pettyä! Koivikkoranta osoittautui todella siistiksi ja rauhalliseksi paikaksi. Vaikka kaikki mökit olivat täynnä, alueella vallitsi mukavan leppoisa tunnelma. Siellä sai nauttia luonnon rauhasta ja viettää lomaa juuri niin kuin olin toivonut.

Varasimme lähes joka illalle saunavuoron, sillä tykkään päättää päivän saunan lämpöön. Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää ensin päivä ulkona ja sen jälkeen rentoutua saunassa.

Punaruskea hirsinen yhteissauna kuistineen männikön keskellä, aamuaurinko valaisee seinät
Koivikkorannan yhteissauna ja oleskelutila – täällä päättyivät illat saunavuoron merkeissä
Luku II

❦Iltasoutuja tyynellä järvellä

Kävimme myös useampana iltana soutamassa järvellä. Päivät olivat niin upeita, että oli melkein pakko päästä vesille nauttimaan järvimaisemista. Vähän kyllä harmitti, että kalastusvälineet olivat jääneet kotiin, vaikka tarkoitus oli ottaa ne mukaan. No, kamerat sentään olivat mukana, ja ne kulkivatkin lähes kaikkialle. Koskaan ei tiedä, millaiseksi sää muuttuu tai mitä järvellä saattaa nähdä.

Joka kerta, kun lähdimme illalla soutelemaan, järvi alkoi vähitellen tyyntyä. Oli hienoa seurata, kuinka tuuli hiljeni ja veden pinta muuttui lähes peiliksi. Sellaisina hetkinä olisi voinut istua veneessä vaikka kuinka pitkään.

Tuuli hiljeni ja veden pinta muuttui lähes peiliksi – sellaisina hetkinä olisi voinut istua veneessä vaikka kuinka pitkään.
Tyyni järvi, saari ja kumpupilvet heijastuvat vedenpintaan, oikealla pieni saari kuusineen
Kesäpäivä järvellä – pilvet peilautuvat tyyneen veteen
Luku III

❦Maanantai – retki Kuopioon

Maanantaiaamuna söimme rauhassa aamupalan ja suuntasimme sen jälkeen kohti Kuopiota. Olin käynyt siellä muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tällä kertaa katselin kaupunkia myös kuvaajan silmin.

Jo kaupungilla kierrellessä tuli mieleen monta paikkaa, joissa olisi ollut hienoa kuvata myös dronella. Seuraavalla Kuopion-reissulla drone lähtee kyllä ehdottomasti mukaan! Ideoita erilaisiin ilmakuviin syntyi vaikka kuinka paljon.

Sain kuitenkin tälläkin kertaa otettua järjestelmäkameralla oikein hienoja kuvia. Sää suosi meitä, ja päivä oli todella lämmin. Välillä tuli suorastaan kuuma, kun kävelimme pitkin kaupungin katuja kamera mukana.

Kuopio on todella upea kaupunki, jossa riittää nähtävää ja kuvattavaa. Päivän aikana tuli otettua melkoinen määrä kuvia, ja samalla sai nauttia kaupungin tunnelmasta.

Pitkä puistokäytävä, punaisia kukkaistutuksia nurmella, penkkejä ja koivuja, päässä patsas
Kukkaistutuksia ja penkkejä puistokäytävän varrella Kuopiossa
Suihkulähteen vesipisarat lähikuvassa, taustalla sumeana kukkia ja kävelijöitä
Suihkulähde helteisenä päivänä
Kyltti: Kuopiolaiset toriherkut, Savon Hodari, Grilli, Kahvio
Kuopiolaiset toriherkut – Savon Hodari

Lopuksi päätimme suunnata keskustaan torille syömään. Voin sanoa, että ruoka oli todella hyvää! Myös paikallinen murre ja ystävällinen palvelu jäivät mieleen. Kuopiossa on kyllä omanlaisensa mukava tunnelma.

Luku IV

❦Tiistai – unohtumaton aamu järvellä

Tiistaina laitoin herätyskellon soimaan jo kello 02.30. Se tarkoitti tietenkin sitä, että nukkumaan piti mennä hyvissä ajoin, jotta aamulla jaksaisi nousta kuvausreissulle.

Kun herätyskello sitten soi, oli aika nousta ylös, keittää kahvit ja syödä vähän aamupalaa. Samalla pakkasin kuvausrepun valmiiksi, vaikka kamera odottikin siellä jo lähtövalmiina.

Siinä alkoi tulla itselle vähän kiire, kun vilkaisin ulos ja näin, mitä järvellä oli vastassa. Näky oli aivan uskomattoman hieno! Järven yllä leijui upea sumu, ja sää oli lähes täysin tyyni. Juuri sellainen aamu, josta kuvaaja osaa vain haaveilla.

Ei siinä auttanut muu kuin päästä mahdollisimman nopeasti järvelle. Ja kyllä kannatti herätä aikaisin! Kuvia tuli helposti otettua useita satoja, sillä näkymät muuttuivat koko ajan ja jokaisessa hetkessä tuntui olevan jotain kuvattavaa. Sumu, tyyni vedenpinta ja aamun ensimmäinen valo loivat yhdessä aivan erityisen tunnelman.

Oranssi aurinko sumuverhon takana, pieni puusaari ja sen heijastus tyynessä vedessä
Aurinko nousee sumun läpi – pieni saari peilautuu tyyneen veteen
Puulaituri kaiteineen johtaa sumuiselle järvelle, laiturin päässä pelastusrengas
Laituri katoaa sumuun
Kuvaajan vinkki

Pakkaa kuvausreppu jo illalla, niin herätessä riittää kahvi ja pieni aamupala. Sumu ja tyyni vesi eivät odota – parhaat hetket voivat olla ohi puolessa tunnissa.

Tällaiset aamut muistuttavat siitä, miksi luonnossa kuvaaminen on itselle niin tärkeää. Vaikka herätys olisi keskellä yötä, kaikki vaiva unohtuu heti, kun näkee edessään jotain näin upeaa.

Seuraavana aamuna tarkistin jälleen sääennusteen ja huomasin, millaista keliä oli tulossa. Luonto näytti taas tarjoavan hienoja kuvausolosuhteita, joten eihän siinä auttanut muu kuin suunnitella uutta kuvausreissua. Kun tällaisia kelejä kerran tarjoutuu, niistä täytyy ottaa kaikki irti!

Sen jälkeen tulikin pari päivää, jolloin vettä satoi oikein kunnolla. Silloin kamerat saivat hieman levätä ja oli aikaa nauttia mökkilomasta muutenkin.

Vaikka herätys olisi keskellä yötä, kaikki vaiva unohtuu heti, kun näkee edessään jotain näin upeaa.
Luku V

❦Lauantai – vielä yksi upea aamu

Lauantaiaamuna pääsin vielä kerran kuvaamaan. Järvellä vallitsi jälleen aivan uskomaton rauha. Tuulenvirettäkään ei ollut, ja veden pinta oli lähes täysin tyyni.

Aamu oli kuitenkin niin lämmin, että kuvaamisen jälkeen oli melkein pakko käydä vielä uimassa järvessä. Mikäpä sen mukavampi tapa päättää viimeisiä lomapäiviä kuin pulahtaa lämpimään kesäveteen!

Aurinko nousee horisontissa, pilvet ja taivas heijastuvat peilityyneen järveen, etualalla kallio ja punertavia lehtiä
Auringonnousu – ei tuulenvirettäkään
Leveä puulaituri, penkki ja uimatikkaat, järvi ja aurinko horisontissa
Uimalaituri odottaa aamu-uintia
Luku VI

❦Pirtin Perinnepuisto

Lauantaina kävimme vielä tutustumassa Pirtin Perinnepuistoon. Puistoon on koottu yli 200 vanhaa kangasniemeläistä perinnekasvia, joten siellä riitti mukavasti katseltavaa ja ihmeteltävää. Oli hienoa päästä tutustumaan tällaiseen paikkaan, jossa vanhoja perinteitä ja kasveja on säilytetty tulevillekin sukupolville.

Oli mukava päättää päivä tähän retkeen ja nauttia vielä kerran lomaviikon tunnelmasta. Sunnuntaina olisikin sitten edessä pitkä ajomatka kotiin, mutta ennen sitä oli tarkoitus käydä vielä muutamassa mielenkiintoisessa paikassa.

Valkoinen lautaseinä, jossa punaisin kirjaimin Pirtin perinnepuisto
Pirtin perinnepuisto
Vaaleanpunainen kerrotettu pionin kukka lähikuvassa, tausta sumea vihreä
Pioni – yksi puiston perinnekasveista
Luku VII

❦Sunnuntai – Valamon luostari

Sunnuntaiaamuna söimme rauhassa aamupalan, pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää ajamista, sillä suunnitelmissa oli vielä muutama pysähdys ennen kotiin pääsemistä.

Ensimmäisenä suuntasimme Valamon luostariin. Kun saavuimme perille, huomasimme heti, että siellä oli todella paljon nähtävää. Paikan tunnelma oli aivan omanlaisensa, ja alueella olisi varmasti voinut viettää aikaa pidempäänkin.

Kullattu krusifiksi ja kaksi pyhimysikonia koristeellisessa puukehyksessä
Krusifiksi ja ikonit koristeellisessa puukehyksessä

Kiertelimme katselemassa paikkoja ja tutustuimme luostarin tarjontaan. Kävin myös ostamassa luostarin omaa viiniä ja tilasin Alkon kautta lisäksi luostarin viskiä. Lopuksi menimme vielä syömään, ja täytyy kyllä sanoa, että ruoka oli todella hyvää. Täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki päälle!

Täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki päälle!
Valkoinen kirkko, jonka kuparikupolin huipulla risti, vieressä valkoinen kellotapuli ja edessä apilaa kasvava nurmi
Valamon pääkirkko – kuparikupoli ja kellotapuli kesäpäivän pilvien alla
Valkoinen kirkko ja korkea kellotapuli edestä, edessä penkkejä ja ihmisiä
Kirkon edustalla – penkeillä levähtäjiä
Pitkä kaksikerroksinen valkoinen puurakennus, edessä hiekkatie ja nurmikko
Valkoinen puurakennus luostarin alueella
Punainen hirsiaitta valkoisin ovin, kuusia ja hiekkatie
Punainen aitta kuusten katveessa
Suora hiekkatie, jonka molemmin puolin valkorunkoiset koivut
Koivukuja
Tiesitkö?

Valamon luostari sijaitsi alun perin Laatokan Valamon saarella. Talvisodan aikana 1940 veljestö evakuoitiin, ja luostari asettui Heinävedelle, jossa se toimii yhä Suomen ortodoksisena miesluostarina.

Luku VIII

❦Kahvilla Lintulan luostarissa

Seuraavaksi jatkoimme matkaa Lintulan nunnaluostariin, joka sijaitsee melko lähellä Valamoa. Siellä päätimme pysähtyä kahville. Kahvit juotuamme kävimme vielä katselemassa ja ostamassa muutamia koriste-esineitä. Myös Lintulassa vallitsi todella rauhallinen ja miellyttävä tunnelma. Tällaisissa paikoissa tulee väkisinkin vähän pysähdyttyä miettimään ja nauttimaan ympäristön rauhasta.

Kun olimme tutustuneet Lintulaan, oli aika jatkaa matkaa kohti kotia.

Iso valkoinen puurakennus kaari-ikkunoineen, edessä rehevä kukkaniitty
Lintulan nunnaluostari kesän vehreydessä
Tiesitkö?

Lintulan luostari perustettiin Karjalan kannakselle 1800-luvun lopulla. Sotien jälkeen sisaret asettuivat Heinäveden Palokkiin, jossa luostari toimii nykyään Suomen ainoana ortodoksisena nunnaluostarina.

Luku IX

❦Varistaipaleen kanava

Jonkin ajan kuluttua saavuimme Varistaipaleen kanavalle. Siellä piti tietenkin pysähtyä, sillä paikka on todella mielenkiintoinen myös valokuvaajan näkökulmasta. Otin muutamia kuvia kanavasta ja sen ympäristöstä, minkä jälkeen jatkoimme taas matkaa. Pieni lepohetki ja samalla muutama valokuva – siinäpä hyvä yhdistelmä automatkan keskelle.

Puulaituri ja kivetty kanavan reuna, tyyni vesi heijastaa pilviä ja mäntyjä
Laituri ja peilityyni kanava
Kivireunainen kanava kulkee metsän läpi, ruohoinen rinne etualalla
Kivetty kanavauoma metsän keskellä
Tiesitkö?

Varistaipaleen kanava Heinävedellä on Suomen korkein sulkuporras: neljä peräkkäistä sulkua nostaa veneet noin 14,5 metriä.

Luku X

❦Mikä ihme on Ronttopuisto?

Puusta veistetty kyltti, jonka päällä iso puinen kalaveistos; teksti Ronttopuisto ja Free Palokki
Puuveistetty kyltti – päällä komea kala

Matka jatkui, kunnes auton ikkunasta osui silmiini hieman erikoisempi kyltti tien varressa. Siinä luki Ronttopuisto. No, mikä ihme tämä paikka oikein on? Uteliaisuus heräsi heti, ja pitihän sitä lähteä katsomaan, mistä oikein oli kyse.

Ajoimme puiston pihaan, jossa huomasimme myös kahvion. Emme tällä kertaa lähteneet sisälle tutustumaan tarkemmin, mutta otin muutamia kuvia paikasta ja katselimme hieman ympärillemme. Aina sitä matkan varrella tulee vastaan sellaisia paikkoja, joista ei ole etukäteen mitään tietoa, mutta jotka herättävät heti mielenkiinnon.

Tämän jälkeen suuntasimme viimein kohti kotia, ja lopulta pitkä ajomatka oli takana.

Metallista tehty ankkahahmo punaisessa takissa, sinisessä silinterihatussa ja kävelykeppi kädessä nurmikolla
Tuttu hahmo silinterihatussa – romuveistos puiston nurmella
Tyyni vesi, jossa koivumetsä ja pilvinen taivas heijastuvat
Metsä ja pilvet peilautuvat veteen
Luku XI

❦Kotona – valokuvien läpikäynti

Kun pääsimme kotiin, ei mennyt kauaakaan, kun piti jo päästä katsomaan, millaisia kuvia viikon aikana oli tullut otettua. Oli mukava käydä läpi kaikkia niitä hetkiä, joita kameran muistikorteille oli tallentunut.

Viikko oli ollut täynnä hienoja maisemia, rauhallisia hetkiä, uusia paikkoja ja mukavia kokemuksia. Ja mikä parasta, mukaan tarttui melkoinen määrä valokuvia, joiden kautta näitä hetkiä voi muistella vielä pitkään.

Lopuksi

❦Onnistunut lomaviikko

Kaiken kaikkiaan viikko Koivikkorannassa oli todella onnistunut. Saimme nauttia rauhallisesta mökkielämästä, saunoa, soudella, käydä Kuopiossa ja ennen kaikkea viettää aikaa upean luonnon keskellä.

Ja tietenkin mukaan tarttui melkoinen määrä valokuvia ja monta hienoa muistoa. Ehkä kaikkein parhaiten mieleen jäivät kuitenkin ne aikaiset aamut järvellä, jolloin muu maailma tuntui vielä nukkuvan ja luonto näytti parhaat puolensa.

Näiden hetkien vuoksi sitä jaksaa nousta aamuyölläkin kameran kanssa liikkeelle. Koskaan ei voi tietää, millainen maisema seuraavana aamuna odottaa.

Näin saatiin mukava päätös onnistuneelle lomaviikolle Koivikkorannassa. Vaikka kotiin oli mukava palata, niin kyllä tällaisesta lomasta jäi paljon hyviä muistoja ja uusia kuvausideoita tulevia reissuja varten.

Aimo
Kuvat ja teksti: Aimo Liuska
Kaikki tarinat

Lue seuraavaksi